Lisää resursseja lastensuojeluun

09.12.2021

Julkaistu keskisuomalaisessa 6.12.2021

Varmasti alirahoitetuin ja ylenkatsotuin hyvinvointialueiden vastuulle siirtyvä palvelukokonaisuus on lastensuojelu. Se on kokonaisuus, joka koostuu monesta herkästä osasta, kuten avohuollosta, lasten huostaanotosta, kiireellisistä sijoituksista, sijaishuollon järjestämisestä sekä jälkihuollosta. Kannan huolta siitä, että palveluiden siirtyessä hyvinvointialueelle, tulee ennalta ehkäisevä lastensuojelu jäämään entistä enemmän paitsioon ja lisäksi lapsen sijoittaminen vaikeutumaan entisestään.

Olen kuulostellut asioiden laitaa ja on selvää, että tällä hetkellä lastensuojelu toimii parhaimmillaan vasta siinä tapauksessa, kun lapsi on otettu huostaan tai muuten sijoitettu kodin ulkopuolelle. Pelkästään Jyväskylässä toimii useita äärimmäisen laadukkaita yksityisiä palveluntarjoajia, jotka saavat kasvatettua vaikeista oloista tulleesta lapsesta tasapainoisen ja yhteiskuntakelpoisen kansalaisen, mutta eikö kuitenkin olisi lapsen edun mukaista, että palvelut toimisivat niin hyvin ja ennakoivasti, että lapsen huostaanottoon asti ei tarvitsisi edetä?

Ehkäisevällä lastensuojelulla tarkoitetaan tukea, jota annetaan esimerkiksi nuorisotyön, neuvolan tai päivähoidon yhteydessä. Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt viime aikoina tarinoita varhaiskasvatuksesta ja siitä, miten alan ammattilaiset ovat uuvuksissa työtaakan alla. Mikäli aikuisia ei ole lapsille tarpeeksi edes vahdeiksi pihalle, miten voi etenkään toteutua lapsien oikeiden ongelmien havaitseminen? Nuorisotyön saralla vaikuttaisi ainakin Jyväskylässä, Laukaassa ja Äänekoskella menevän varsin hyvin. Nuorisotilat ovat aktiivisia ja nuorten ei tarvitse hengata vain kaduilla. Mutta niitäkin on, jotka päätyvät notkumaan kauppojen kulmille. Tämä voi altistaa nuoret väkivallalle, päihteille ja pahimmassa tapauksessa jopa seksuaaliselle väkivallalle huumeporukoiden kautta. Siksi onkin imperatiivista, että nuorisotyön kautta pyrimme tavoittamaan nämä nuoret ja saattamaan heidät tarvittavan avun piiriin. Välillä kysymys voi olla yksiselitteisesti nuoruuteen kuuluvasta kapinoinnista, mutta välillä takana voi olla äärimmäisen rankkoja perhetaustoja ja päihderiippuvaisuuksia.

Näen, että ehkäisevä lastensuojelu on se lastensuojelun osa-alue, johon sijoittamalla pidämme aidosti huolta haavoittuvaisimmassa asemassa olevista lähimmäisistämme. Isoja kipukohtia on vaillinaiset resurssit varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa, sekä nuorisotilojen keskittyminen kuntien ja kaupunkien keskustoihin, jolloin lähiöt ja taajamat jäävät paitsioon. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että pidämme hyvinvointialueuudistuksenkin jälkeen yksityiset palveluntarjoajat mukana lastensuojelussa. Muuten meillä ei ole paikkoja, johon sijoittaa ne, jotka tarvitsevat intensiivisempää tukea. Meillä on velvollisuus tarjota lapsillemme suojelua ja huolenpitoa. Siitä ei saa tinkiä.